Jump to content
Herppi.net - Suomen Herppiharrastajat ry
Coppelia

Miten aktivoida konnaa? Maakonnan aktiivisuus ja virikkeellistäminen

Recommended Posts

Todistus on EU-todistus, missä ei ole mainittu muuta päivämäärää kuin kohdan 12 päivämäärä, minkä jo edellä mainitsinkin.

Äsken kun käänsin muutamia sanoja Tsekista suomeksi, koin pienoisen järkytyksen... Paperissa nimittäin oli kohta, missä luki:

Narozen: 2003, Slovinsko

Käänsin sitten tuon sanan Narozen ja vastaukseksi tuli 1. Syntynyt 2. Syntyneet, mikä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että tilatessani 2-3 vuotiaan pienokaisen sainkin 8 vuotiaan elämää nähneen mörököllin.:ohmy: Nyt on kuitenkin jo ensi järkytyksestä selvitty ja ruvettu ajattelemaan positiivisesti, eli ainakin sain selville sen miksi konna painaa niin paljon. Mietityttää kuitenkin että minkä ihmeen takia netti-ilmoituksessa, josta Välkyn bongasimme luki, että poikaset ovat 2-3 kolme vuotiaita? Olikohan ilmoituksen tekijälle käynyt sama virhe kuin minulle, että oli tuijottanut vain tuota date of issue päivämäärää eikä ollut ottanut paperista sen enempää selville? En tiedä, mutta olen jotakuinkin helpottunut edes yhden ongelman selvittyä.

Katinka-69: EU-todistuksessa on rasti kohdassa missä todetaan, että konna on syntynyt ja kasvatettu vankeudessa, ja creepycrawly:n kommentti vielä vahvistaa asian. ;) Ja kuvan saatte huomenna, kun on päivänvaloa hyvän kuvan takaamiseksi. :)

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet auttaa minua ja Välkkyä ongelmien kanssa, ilman tätä nettisivua olisi niin paljon epäselviä asioita joita pohtisin yksin omassa päässäni. Kiitos! :)

Keskustelu liittyen konnan sukupuolenmääritykseen on siirretty tänne: http://www.herppi.net/keskustelu/538-hoito-ja-ruokinta/247269-maakonnan-sukupuolenmaeaeritys?limit=15&start=135#344497

- paputtaja

Edited by paputtaja

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä sain just pari päivää sitten kreikanmaakilpikonnan. se on alle kaksi vuotias eli pieni vielä. kun kävimme eläinkaupassa sitä ensimmäisen kerran katsomassa konna vaikutti hyvin aktiiviselta, mutta kun toimme sen kotiin se meni hyvin apaattiseksi. tietystihän se voi johtua siitä että konna on nyt uudessa paikassa ja se stressaa sitä,tai siitä että on talvi, mutta mietinpä vaan... se ei ole syönyt parin päivän aikana juuri mitään eikä juonutkaan juurikaan. kun nostan sen heinäkasan alta piilosta vaikka lattialle se alkaa heti etsiä jotain pimeää nurkkaa johon se voisi mennä lepäämään. terraariossakin pitäisi olla kaikki valaistukset ja muut kohdallaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kannattaa antaa pikkuselle aikaa, kyllä sen siitä luulis piristyvän viimeistään parin viikon päästä, jos konna oli kuitenkin ollut aktiivisen oloinen kaupassa. :)

Jos näin ei kuitenkaan käy, kannattaa "härnätä" konnaa esim. salaatinlehdellä pitämällä sitä ihan konnan nenän edessä. Niin mä ainakin oon saanut konnani syömään edes vähän. Ja jos tuntuu ettei konna juo mitään, kannattaa kylvettää vaikka kerran viikossa. Silloin se saattaa huomaamatta hörpätä vettä. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

juu, kiitos vinkeistä :) on toi tosta jo vähän piristynyt ja se syökin jotain, mutta vaan pelkkiä hedelmän paloja, muut ruuat ei ole toistaiseksi kelvannut..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Käypäs lukemassa kesksutelua konnan ruokinnasta ja ruokavaliosta täältä: http://www.herppi.net/keskustelu/538-hoito-ja-ruokinta/306424-maakilpikonnan-ruokinta#306424

hedelmänpalat eivät kuulu maakonnan ruokavalioon kuin todella, todella harvinaisina herkkuina ja silloin hyvin pieninä määrinä. Jos konnasi syö nyt vain hedelmiä, sinulla on äkkiä ripuloiva konna ja siitä voi seurata vakavampiakin ongelmia.

Anna konnalle aikaa ja rauhaa. Jos olosuhteet on kunnossa, kyllä se siitä aktivoituu, kun tuntee olonsa uudessa kodissaan turvalliseksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

juu kiitos. ei se noita hedelmiäkään ole syönyt kun ihan ihan pieniä paloja, mutta jätän ne nyt kokonaan pois ja katson jos konna rupeaisi syömään terveellisempääkin ruokaa. niinkuin sanoit niin kyllä se varmaan siitä kotiuduttuaan alkaa syödä paremmin. kaiken muun pitäisi terraariossa olla kohdallaan. eläinkaupasta annettiin mukaan seepiansuomu josta raaputan ruoan päälle kalkkia, mutta mitään nutrobalia tai pellettejä ei annettu. niitä pitäisi varmaan hommata myös.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Nutrobalia annetaan vain muutaman kerran viikossa, mutta päivittäin pitäisi ruokaan lisätä liitujauhoa (= kalsiumkarbonaattia, jota saa apteekista). Se on kalsiumin saannin perusta, tuo seepiansuomu on vain semmoinen pikkuinen lisä- ainoaksi kalkinlähteeksi se on riittämätön. Eli Nutrobalin ja liitujauhon hankintaan :)

Ja kuullostan varmaan ihan mahdottomalta, mutta lisättäköön vielä, että pelkkiin eläinkaupan ohjeisiin ei voi/kannata sumeilematta hoitoratkaisujaan ja konnan olosuhteita perustaa. En tarkoita, että sinä tekisit niin, vaan ihan yleisesti tälläinen huomio :) .

Onnea uudelle konnalle!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juu, ajattelinkin että on tuo seepiansuomu aika vähän... joten hankin nutrobalia ja liitujauhoa pian.

Niin ja pitäähän siinä osata itsekin vähän ajatella mikä on sopivaa ja mitä konna tarvitsee, ja katsoa tietoa myös muistakin lähteistä kuin vain eläinkaupan ohjeista.

Kiitos ! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Okei, nyt on siiten soitettu Rauliolle ja oli hänkin sitä mieltä, että noissa silmissä jonkun näkönen tulehdus on. Eli ei kun eläinlääkärille varaamaan aikaa. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tultiin äsken eläinlääkäriltä ja Välkyllee määrättiin antibioottikuuri sekä matolääkkeitä. On pikkune vaan niin säälittävä näky kun eläinlääkäri pisti sitä neulalla, niin raukka hieroo vieläkin jalkaansa kilpeään vasten. :S Ja tietääkö muuten joku että onko normaalia jos kilpikonnan suusta tulee jotain kuolan tapaista pieninä määrinä sen jälkeen kun on annettu antibioottia? Mietin vaan onko tuo joku juttu minkä eläinlääkäri unohti mainita vai pitäisikö soittaa samantien eläinlääkärille takaisin..... Noi matolääkkeet oli vähän niinkun varmuuden vuoksi, että jos sillä vaikka olisikin matoja. Toivottavasti kuurit auttaa ja konnuli alkaa taas syödä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Iloisia uutisia! Välkky on parantunut, vaikka tilanne näytti jo todella huonolta. Eläinlääkäri ei antanut konnalle kovin hyvää ennustetta kun kerroimme verisestä ulosteesta. Välkky oli jopa niin huonossa kunnossa että jouduimme itse pistämään sille suolaliuosta suoraan mahalaukkuun ja tunkemaan porkkanasose-urheilujuomaseosta suoraan kurkkuun. Kun saimme annettua matolääkkeen, ei mennyt kun pari päivää kunnes konnasta tuli ulos 3 isoa lieroa. :sick: Niiden ulos tulon jälkeen konna on lähtenyt tervehtymään hurjaa vauhtia! Paino on lähtenyt nousemaan ja konna on muutenkin todella pirteä ja aktiivinen! :)

Suuri kiitos kaikille auttaneille, teistä oli paljon apua!

Edited by Monni-

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Voi kuinka mukavia uutisia:)

Aika hurjaa että lierolaiset ihan näkyivät. Huh...

Madotithan 2 kertaa kahden viikon välein?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi kuinka ihanaa kuulla, että konnalla menee paremmin ! :) Ovatko konnan silmät myös jo tervehtyneet?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhdistetty samankaltaiset ketjut. -Katg


En ainakaan löytänyt tästä erillistä keskustelua, vaan aihetta on sivuttu eri keskusteluissa. Ehkä siksi, että matelijoilla tämä taitaa tulla paljolti ympäristönkin kautta(?), mutta papukaijoja omistavana henkilönä aihe pysyy itsellä taas väkisin jatkuvasti mielessä, joten sitä on tullut pähkäiltyä myös maakilpikonnan hankkimisprojektin kohdalla.

 

Joka tapauksessa kun otetaan domestikoitumaton eläin ihmisen hoitoon, päädytään paljon rajatumpaan ympäristöön, jonka takia virikkeellistämisen merkitys nousee näiden kohdalla aina esiin (tosin onhan se virikkeellistäminen todella tärkeää domestikoituneillekin eläimille). Varsinkin jos kyseessä on muutenkin luonnossa aktiivisesti ja/tai paljon liikkuva ja puuhaava eläin.

 

Miten maakilpikonnien virikkeellistäminen on yleensä hoidettu ja olisiko kenelläkään mitään hyviä ideoita asian suhteen?

 

Jos lähtee miettimään asiaa luonnossa elävien maakilpikonnien kautta (ainakin mitä on pähkäillyt Testudo-suvun konniin liittyen), niin ne laiduntavat. Kiertävät isoja alueita ja syvät eteen sattuvia kasveja. Tästä nyt saadaan selvästi kaksi kategoriaa:

 

1) Ympäristö ja sen monipuolisuus. Itse ajattelin myös kokeilla sitä, miten tuommoinen pieni nelivarvas tykkäisi, jos olisi kahta erilaista maa-ainesta vierekkäin ja sen pohjalta saisi valita, missä viettää aikaa. Tietenkin jos on mahdollista, niin varmasti erilaiset maaston ominaisuudet, kummut, tunnelit jne. ovat hyvä idea. Ulkona kesäisin pitäminen on varmaankin tämänkin kannalta merkittävä asia.

 

2) Ruoan käyttö virikkeellistämisessä. Jos eläin viettää päivänsä kierrellen ympäriinsä, niin ajattelin nyt vähintään pariin paikkaan laittaa ruokaa. Mutta ruokailuun liittyvät luonnollisen ympäristön kaltaiset haaseet ovat aina takuulla hyvä idea. Olisiko tästä kenelläkään mitään ideoita?

 

Ja tietenkin 3) kaivautuminen varmasti voidaan nähdä myös käyttäytymistarpeena (varmaan löytyy myös yksilöitä, jotka eivät tätä niin paljon tee), sen lisäksi, että se olisi luonnossa kaivautuvilla lajeille terveydenkin takia tärkeää (mikroilmastot).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihan yleisesti ottaen pidän terraeläinten sisustus ratkaisuja holtittoman kliinisinä.

Aktivointi on terminä tabu, samaan aikaan kun keskustelu ja vääntö keskittyy lähinnä kauttarantain ihmisen omaan domestikaatioon...

 

Topikki menee seurantaan(:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäet, kivet, näköesteet ja tila on ihan hyviä avainsanoja. Kilpikonnat on tapauskollisia ja rutinoituvia eläimiä eli muutoksilla virikkeellistäminen ei niillä oikein toimi. Paitsi ruoan suhteen! Parasta virikettä on tosiaan ruoan etsiminen ja myös repiminen. Optimaalisestihan kilpikonna söisi lähinnä juuristaan maassa olevia kasveja, joiden kanssa saa tehdä hieman töitäkin.

Oon itse sitä mieltä, että ainakin kreikankilpikonnilla ihan tärkeää virikett tarjoavat myös lajikumppanit. Luonnossa konnat elelevät samoilla alueilla ja käyttävät esim samoja polkuja muiden hksilöiden kanssa - ne myös tuntevat alueella elävät toiset kilpikonnat niin, että uuden yksilön vastaanotto eroaa huomattavasti jo tuttujen tyyppien ohittamisesta. Poikaset taas elävät lähes laumoissa... Lisääntymiskäyttäytyminen tarjoaa terraario-olosuhteissa myös yhden tärkeän palasen luonnonmukaisia virikkeitä.

Pitää palata tähän aiheeseen myöhemmin, nää on mielenkiintoisia juttuja ja omat aatokset on vuosien varrella myös muuttuneet ja jalostuneet.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

meillä sisäterrassa virikkeinä toimii erilaiset pohjamateriaalit, kivet, tiilet, kaivautumismahdollisuus kahteen eri materiaaliin, mahdollisuus valita oleskeluun valoisa tai hämärä pää sekä 1/4 terran leveydestä oleva yläkerta mihin voi kiivetä matotettua ramppia pitkin. ruoka tarjoillaan kokonaisena jolloin sitä pitää repiä ja tehdä töitä että saa mahaan asti, samoin erilaisia järsimis/repimis"leluja" on tarjolla (seepiansuomu, heinästä tehdyt pallot, kuivat lehdet jne.).

 

pihatarhassa sitten taas suurin virike tulee tilasta, tarhalla kokoa 10m2 eli vaeltelutilaa on :) tarha on myös sisustettu niin, että eri kohdissa on erilaista pohjamateriaalia (multa, hiekka, kivikko, pöheikkö), kaivautumismahdollisuutta on ½ tarhan alueesta, suojaisia mökkejä on 2 (toisessa multa + kuiva heinä, toisessa hiekka + kuivat puunlehdet) ja päivittäin heitän tarhaan kerättyä ns. herkkuruokaa etsittäväksi.

 

eli kuvittelisin, että meillä konnalla (ja tuolla kesävieraalla) on hyvät ja virikkeelliset tilat elellä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itseänikin aihe kiinnostaa, täytyy palata vielä ajan kanssa aiheen äärelle.

 

Mutta lyhyesti: meillä on ollut eri konnilla ja eri lajeilla kaikenlaisia terroja ja sisustuksia. Jossain kohtaa oli kiveä, kantoa, piiloa, aitoja kasveja ja tekokasveja, eri pohjamateriaaleja sekaisin ja eri kohdissa yms. kaikenmaailman härpäkkeitä. Olin valmis siivoamaankin yms. vaikka se on aina hankalampaa mitä enemmän terroissa on roinaa. Mutta totesin, että konnalle oli ihan sama mitä terrassa on - joko menevät seiniä pitkin tai kaivautuvat milloin mihinkin. Sama kaava, oli terra sisusteilla ja ilman.. Eivät nuo mitään erityistä ole kaivanneet mielestäni, joten pelkistin terroja aika pian kun asian totesin.

Nykyisinkin on toki pari piiloa, kasveja, vesiastia ja joku puunrunko/-oksahärpäke. Ne saavat riittää, koen ne ns. pakollisiksikin jollain tapaa. Mutta yksi mitä olen ajatellut, niin jollain harkoilla tms. voisi luoda tasoeroja terran pohjaan - se olisi luonnollistakin konnalle. Toki nytkin olen pohjamateriaalia laittanut niin, että on paikkoja joissa on paksumpi kerros ja joissain ohuelti.

 

En myöskään ole nähnyt sen suurempaa vaikutusta onko terran seinät läpinäkyvät vai eivät - samanlainen ralli pitkin poikin on menossa. Kuitenkin itse suosittelen sellaista, mistä ei näy läpi - onhan noilla kumminkin silmät päässä ja ken tietää stressaantuvatko enemmän jos näkevät lasista läpi tai lasi peilaa.

 

Ruokaa en tarjoile konnille yleensäkään samasta paikkaa esim. lautaselta, vaan välillä "piilotan" ruuat ihan toiseen päähän kuin missä konna yleensä on, joskus eri paikkoihinkin. Tulee sellaista ruuan hakemista enempi, kuten luonnossakin. Meillä ei ole mitään lellittyjä kermapeppuja. :D

Mitä tulee konnakavereihin, niin en ole huomannut käytöksessä mitään positiivisen oloista, lähinnä negatiivista. Meillä yksineläjiä, kaikilla oma terraario.
Jos minulla olisi useampi konna samassa terrassa, niin silloin haluaisin, että terra todella olisi I-S-O ! Pitää olla tilaa, jotta pääsee pois toisten luota - kumminkin alistamista ja ahdistelua konnat osaavat harrastaa paljonkin. Ja jos tila on rajattu, niin pakoon ei pääse halutessaan samalla tapaa kuin luonnossa.
Enkä etenkään pitäisi eri sukupuolia samassa, en tosin samojakaan. Ehkä tyttöjä keskenään, jos olisi ihan pakko. No mutta, tästä asiasta toisaalla paljon keskustelua. :)

 

Palaan varmasti jossain kohtaa. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yleisimmissä lajeissa on myös paljon eroa: nelivarpaiden kanssa yhteiselo on hankalampaa kuin kreikkalaisten. Avainsana on TILA, eli mikäli konnalle on tarjolla tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi piilopaikkoja, lutviutuu se parin yksilön yhteiselokin. Samaten ruokavalion ja lepojaksojen pitää olla kunnossa. Pariskunnittain pitäminen voi silti tuottaa vaikeuksia, eli naaraita on hyvä olla useampia. Tästäkin teemasta käsin Wolfgang Wegehauptin kirja kreikankilpikonnien luonnonmukaisesta hoitamisesta on erinomaista luettavaa. Toki tämän jakeen aloittajalle on tulossa nelivarvas, eli sikäli kannattaa olla hitusen varovainen - Katg:n huomio ja varoittelu on kyllä aiheellista.

 

Virikkeellistämisen rinnalla kannattaisi näiden otusten kanssa aina muistaa se, että ne luonnossa elävät noin puolet ajasta lepotilassa. Kilpikonnan elämä on kausittaista, ja tuo kausien vaihtelu on äärimmäisen tärkeää myös lemmikkinä eläville kilpikonnille. Horrostaminen kuuluu perustarpeisiin ja vireystilan seuraaminen helpottuu, kun on selkeä käsitys siitä milloin on kilpikonnan kevät ja milloin syksy.

 

Parasta olisi tarjoilla ruoka muutoin kuin kupista, siis vapaasti heittelemällä ympäri terraariota. Käytännössä kuitenkin esim. heinäpuristepellettien tarjoaminen näin on hirmu hankalaa ja sotkuista, joten niiden osalta se ei liene järkevää. Siivoamista riittää kyllä ympäri terraariota ripotelluissa heinissäkin...

 

Tärkeintä on siis se, että tilaa on tarpeeksi. On sitten eri asia onko sitä ikinä ja kenelläkään Suomessa tarpeeksi konnilleen! Mulla on tavallaan suuri terraario, ja silti se on mitättömän pieni verrattuna siihen miten kilpikonnat luonnossa elävät. Toisaalta myös ulkotarha on alkanut tuntua pieneltä. Kun tilat ovat vähäiset, pitää niiden todellakin olla optimaaliset eli esimerkiksi ulkotarhan pohjamateriaaliin kannattaa kiinnittää huomiota (ei multavaa, vaan kivennäismaata, useampi kumpare, isoja kiviä) jotta konna tosiaan voisi virikkeellistyä siellä muutoinkin kuin etsiä vireänä itselleen sopivampaa paikkaa... Aktiivinen konna kun saattaa olla myös stressaantunut ja kärsiä vääristä olosuhteista. Nämä on ihmeellisiä otuksia.

  • Like 1

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Erittäin hyvä keskustelun avaus!

 

Oman kokemukseni mukaan nimenomaan muutokset ja monipuolisuus ympäristössä ovat sitä parasta virikkeellistämistä maakonnille. Meidän pikkukonnat ovat eläneet yhdessä ensimmäiset 4,5 vuotta ja sen jälkeen erillään. En ole huomannut kummankaan aktiivisuudessa tai käytöksessä mitään muutosta erottamisen jälkeen. Mutta, kokemusta mulla on vain nuorista poikakonnista ja yhdestä 10-vee lattiakonnasta, joten eihän se välttämättä ole yleistettävissä täysin...

 

Näistä omista konnistani toinen on hyvin reviiritietoinen, joten sille virikkeeksi riittää, että joku lähestyy sen reviiriä.  Toinen ei niin piittaa "vierailijoista", mutta erittäin aktiivisia ovat molemmat enkä ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään erikseen virikkeellistämisen vuoksi.

Ruuan tarjoan konnille useimmiten ruokakupista (paitsi ulkona) enkä muuta ruokakupin paikkaa terrassa, mutta vaihtelen ruokinta aikaa, ruuan määrää ja laatua usein. Tarjoan yleensä esim. voikukanlehdet kokonaisina, jolloin niiden syömisessäkin on hiukan enemmän haastetta kuin valmiiksi pilkotussa ruuassa. 

 

Kiipeilymahdollisuus on minusta erittäin tärkeä useimmilla matelijoilla, mutta valitettavasti liian usein siihen ei anneta mahdollisuutta. Ymmärrän toki, että moni pelkää eläinten vahingoittuvan pudotessaan jostain korkealta, mutta on myös huomioitava, että eläimetkin kaipaavat liikuntaa ja vain harjoittelemalla kiipeilyä ja putoamista/kaatumista, nekin oppivat olemaan varovaisempia ja samalla niiden kordinaatiokyky paranee, eivätkä ne ole sitten enää niin onnettomuusalttiita kömpelyksiä. Tärkeintä on, ettei eläin jää mihinkään jumiin tai joudu muuten pulaan kiipeillessään, eli saa tehdä sen valvovan silmän alla. :)

 

Maakonnien kohdalla korkeuserojen ei tarvitse olla mitään päätä huumaavia, jo pienikin kumpare tai jopa pelkkä epätasainen maasto riittää tuomaan konnalle viihdykettä. Perustan tämän mielipiteeni siihen, että myös tämä meidän lattialla elelevä hoitokonnamme könyää silloin tällöin omaehtoisesti esimerkiksi kenkien, jne yli kerta toisensa jälkeen kymmenien minuuttien ajan. Se tykkää myös tutkia kaikkea uutta mitä sen ulottuvilla tapahtuu. Esimerkiksi, jos lattialle istuu, se tulee melkein heti luo ja jos vielä levittelet lattialle jotain sopivan kokoisia esineitä, joiden yli se voi kiipeillä/kulkea, niin se viihtyy seuranasi aivan varmasti pitkään.

Omien konniemme (jotka siis asuvat terraariossa) elintilassa teen melko harvoin muutoksia, mutta jo pelkkä pohjamateriaalin kostuttaminen ja sekoittaminen saa yleensä konnat aktiivisesti tutkimaan tapahtuneita muutoksia pitkäksi ajaksi :)

 

Nemon kiipeilyharrastuksesta sain kuvattua juuri tänä aamuna havainnollistavan videon, kun Nemo oli kiivennyt korkkikaarnan päälle. Tässä näkyy minusta hyvin se, miten Nemo tasapainoilee vaihtaessaan suuntaa, mutta hienosti pysyy kuitenkin ylhäällä ja pääsee takaisin korkeimmalle kohdalle:

 

 

 

Ja linkitämpä tähän myös toisen videon, jonka eräs harrastaja jakoi tänään facebookin kilppariryhmässä, koska sopii tähän kiipeilyaiheeseen:

 

 

Kilppareiden niin kuin muidenkin matelijoiden kohdalla on myös tärkeää huomioida se, etteivät ne ole aktiivisia koko ajan, vaan niillä on paljonkin erilaisia passivisempia kausia horroksen/lepokausien ulkopuolellakin eikä siinä ole kyse virikkeiden puutteesta. Siksipä minun mielestäni "virikkeellistäminen" on hyvä totuettaa siten, että eläimen ympäristö tarjoaa sille mahdollisimman paljon virikkeitä. Lämpötilaeroja, valoa, varjoja, korkeuseroja, piilopaikkoja, sopiva pohjamateriaali, johon kaivautua/jota kaivaa, jne... vuoden aikojen vaihtelua unohtamatta!

 

  • Like 1

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Kirjaudu sisään

×