Jump to content
Herppi.net - Suomen Herppiharrastajat ry
Meizu

Kilpikonna sairastaa: kilpikonnan arjen tarkkailun tärkeys ja ennakointi

Recommended Posts

Hei herppiläiset,

halusin jakaa kaikille herppiläisille sekä uusille  että tuleville kilpikonnaharrastajille oman kokemukseni sairastelevasta kilpikonnastani.

Boris on edelleen tehohoidossa ja ennuste on todella huono. Onneksi sain apua parhaalta mahdolliselta taholta eli Rauliolta

.

Juhannusviikolla huomasin, että kilpikonnani on hyvin apaattinen. Se vain makasi lämpölampun alla eikä juuri liikkunut. Olin juuri edellisellä viikolla siivonnut terraarion vaihtamalla uudet kuivikkeet ja pessyt kaikki pinnat. Terraario on 170 x 50 x50 ja kahdessa kerroksessa pieni terassi.

Otin konnan tarkkailuun. Kylvetin konnaa ja tarjosin ruokaa. Ruoka ei maistanut. Lattialla liikkuessaan ei juuri ollut kiinnostunut mistään.

Samana iltana konnan silmät turposivat kiinni, konna availi suutaan ja päästeli vinkumisääniä. Konna ei käyttänyt eturaajojaan vaan vaivalloisesti koitti takajaloillaan työntää itseään eteenpäin. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille, joka käski soittaa seuraavana aamuna eläinlääkärille, joka matelijoista ymmärtää. Luin herpistä lämpöhoidosta ja nostin terraarion lämmöt +30 asteeseen ja vuoraamalla sen lakanoilla sekä pyyhkeillä ja pidin lämmöt päällä läpi yön.

Seuraavana aamuna sain lääkärin kiinni ja hän antoi heti huonon ennusteen ja oli todella töykeä puhelimessa. Aloin heti tästä käytöksestä johtuen epäillä lääkärin ammattitaitoa, joten varasin ajan, mutta aloin miettiä, mistä saisin varmasti alan ammattilaisen avuksi.

Täältä Herpistä löysin Raulion yhteystiedot ja otin häneen heti yhteyttä - onneksi otin. Juhannus oli juuri tulossa ja olin lähdössä ulkomaille reissuun, joten hätä oli suuri mitä tehdä. Raulio kertoi, että heillä on hoitola, johon voi ottaa konnani hoitoon reissun ajaksi. Olimme lähdössä ajamaan samana iltana Helsinkiin ja matkaa oli n. 230 km.

Käytin konnaa näytillä paikallisella eläinlääkärillä työpäivän keskellä, joka ei osannut juuri mitään uutta kertoa kuin että konna on hyvin sairas. Se siitä.

Lähdimme illalla ajamaan suoraan Helsinkiin ja veimme konnan Rauliolle hoitoon. Hän aloitti välittömästi lääkityksen ja hoidon. Ennuste on todella huono.

Ekana paikallinen eläinlääkäri epäili vain suu- ja silmätulehdusta, mutta Railion mukaan kyse voi olla sisäelimistä olevasta ongelmasta: maksa tai munuaiset menneet. Konna ei jälkikäteen ollut viiden päivän hoidon aikana virtsannut kertaakaan.

Sunnuntaina silmät olivat hieman raollaan ja turvotus laskenut, mutta edelleen haukkoi henkeään eikä juuri liikkunut.

Alkuviikosta konnalta on otettu verikokeet, tähystetään ja ultrataan. Kyse on naaraskonnasta, painoa 1017g eikä ole ikinä muninut.

Tässä äärimmäisen haikein mielin odotan tuloksia, onko konna pelastettavissa. Konna on edelleen tehohoidossa  Rauliolla ja kotona töröttää tyhjä terraario....

Konnan tila muuttui todella äkisti. Aiemmin syönyt ja liikkunut normaalisti ja täysin normaalia, että on makoillut pitkiä aikoja lamppujen alla ja käy ruokailemassa silloin tällöin. 

 Konna ollut minulla 2010 vuodesta alkaen ja painoa tullut kivasti tasasesti hitaasti 330g -> 1017g. Hän on horrostanut, mutta kaksi edellistä vuotta ollut puolittaisella levolla muutojen vuoksi, etten ole saanut pidettyä kylmässä. Edellisestä elämästä ei paljoakaan tietoa, minkä ikäinen. Sen verran hentoa tietoa on, että ilman lamppuja on elänyt ja lattiakonnana. Ruokavalio ollut mitä sattuu.

Joten tarkkailkaa tarkasti ja säännöllisesti konnien tilaa - jos mitään merkkejä syömättömyydestä, apaattisuudesta tai normaalia suuremmasta "laiskuudesta" kannattaa käydä tarkistuttamassa jo hyvissä ajoin ennen kuin oireet muuttuvat fyysisesti näkyviksi. Itse en osannut epäillä mitään, koska söi ja liikkui normaalisti (että nyt harmittaa!!!!). Olin vielä kesäkuun alussa tallentanut videon, jossa konna liikkuu lattialla silmät kirkkaana ja söi samana päivänä tomaattia. Painokaan ei ollut laskenut, jota olin pitänyt suurimpana hälytysmerkkinä - jota ei kuitenkaan tapahtunut.

 

 

boris.jpg

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt tuli lisätietoa, että tähystyksestä näkynyt ehkä joku munan oloinen sisuksissa, joka nostanut tulehdusarvot. 

Tätä olen niin pelännyt ja koittanut tarkkailla ja odottaa milloin pyöräyttäisi ekan munan, jota ei ole näkynyt.

Nyt konnan tilaa koitetaan kohentaa lääkityksellä, jotta kestäisi nukutuksen ja muna saataisiin ulos.

Järkyttävää... 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi voi miten ikävää :( Paljon tsemppiä ja voimia sinne konnalle ja omaisille!

Turhaan syytät itsesi eläimet ja varsinkin matelijat piilottavat sairauksien oireet hyvin tehokkaasti, eikä niitä usein harjaantunutkaan harrastaja tai lääkäri huomaa ennen, kuin tilanne on jo vakava. Nukkuminen ja tietynlainen apaattisuus, kun on kilppareille varsin normaalia ajoittain.

Toivotaan, että Boris vielä toipuu!

  • Like 2

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos Paputtaja,

täältä herpin sivuilta on kyllä saanut hyvä ohjeita konnien hoitoon ja täältä olen kaiken tietoni ja taitoni opiskellut. En tunne ketään muita konnien omistajia, joten vertaistuki on todella tärkeeä ja että löytyy luotettava paikka, josta saa kysyä.

Boris on operoitu eilen illalla heikosta kunnosta huolimatta ja nyt jännitetään herääkö rauhoituksesta. Konna rauhoitettiin ja paikallispuudutuksella poistettiin ylimääräinen tavara sisuksista pois. 

 

 

  • Like 1

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

:angel: valittevasti tämä tarina ei saanut onnellista loppua, vaan Boris on menehtynyt kovan taistelun jälkeen...:sad:

Hyvää matkaa...:heart:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Todella surullista.

 Sain lausunnon: "Selvisi, että munanjohtimessa oli paha tulehdus ja rikkinäisiä munia, jonka takia munat eivät päässeet ulos."

En mitenkään osannut odottaa pahinta mahdollista muninnassa. Uskoin liikaa siihen, että luonto osaa asiat hoitaa, enkä valmentautunut tarpeeksi odottamaan ja valmistautumaan mahdollisiin komplikaatioihin. Koen todella suurta surua.....

Luin tämän keskustelun (Munintaoireita...) enkä huomannut Boriksessa keväällä mitään munimisrituaaleja normaaliin kaiveluun ja pyörimisen lisäksi, joka on ollut jokapäiväistä arkeamme.

Pahin mahdollinen on päässyt käymään, koska en ymmärtänyt, että konnallani on komplikaatioita muninnan kanssa. Osasin jo odottaa ensimmäisiä munia, koska Borista odotti ensimmäisen munan jälkeen nimenvaihto Dorikseksi ja ympäristön olosuhteet olivat munintaa varten valmisteltu, eli löytyi kaivelupaikka, johon konna sai haudattua itsensä vaikka kokonaan.

Luin myös (Kilpikonnan munasta poikaseksi): jossa oli mainittu munintaan vaikuttavat ongelmat.  Mikäli olisin tajunnut reagoida ajoissa tai osannut edes odottaa ensimmäisiä munia tulevaksi, olisin voinut viedä Boriksen aikaisemmin hoitoon, jolloin se olisi saanut avustavia hormonipiikkejä, joilta mahdollisesti myös jo rikkoutuneet munat olisi saatu ulos, ennen kuin ne ovat aiheuttaneet tulehdusta. Mikäli rikkoutuneet munat ovat olleet tulehduksen aiheuttajina - mikä on melko suuri todennäköisyys.

Ensikertaa munivan naaraan muninta voi epäonnistua:

-Puutteelliset elinolosuhteet

-Heikko naaraan ja koiraan ravitsemus mm. naaraalle liian vähän kalkkia ja ruokaa.

-Kunnollisen munintapaikan puute

-Naaras ensikertalaisena "ei osaa" munintaa. Voi munia lattialle, turpeen päälle jne.

-Munat rikkoontuvat mm. kalkin puutteen takia

-Munat rikkoontuvat naaraan sisälle, naaraalla saattaa olla kilven epämuodostumaa. Se ei pysty munimaan, tällöin kiireesti eläinlääkäriin. Naaras voi kuolla munien jäätyä/hajottua sen elimistöön.

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi että, otan osaa konnan menetykseen. Mutta ainakin teit kaikkesi ja konna sai parasta mahdollista hoitoa...

Naaraiden kanssa nämä munintajutut on kyllä harmillisia, etenkin jos aiempia olosuhteita ei tiedetä. Ensimmäinen muninta voi olla kohtalokas. Tässä Boriksen tapauksessa on kuitenkin mun mielestä hyvää se, että tiedät konnan kuolinsyyn ja me muut voimme kenties oppia tästä siten jotakin. Ainakin osaamme varautua paremmin, että tällaistakin joskus käy... Niin monesti konnat kuolevat ilman, että syytä millään lailla selvitetään.

  • Like 2

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos mukavista sanoista. Suru on edelleen suuri. Säännöllisesti koitan miettiä,mitä olisin voinut tehdä toisin ja mistä minun olisi pitänyt huomata tai tajuta, että ongelmia oli tulossa tuon muninnan kanssa. :(

Valitettavasti asialle ei voi enää mitään, mutta trauma on niin suuri etten uskalla varmaan enää uutta konnaa hankkia.

Olin niin kuvitellut että meillä olisi Boriksen kanssa monia kymmeniä kymmeniä yhteisiä vuosia luvassa. Niin iso terraariokin tuli teetätettyä. 

Otin Boriksen muistoksi myös tatuoinnin ja hänet tuhkattiin Mäntsälässä. Tuhkat lepää mökin rannassa ja aina kun sinne menen, sytytän kynttilän. <3

2016-07-29 20.04.34.jpg

  • Like 3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meizu älä syytä itseäsi, et olisi voinut tehdä mitään paremmin. Ikävä kyllä konnista ei näy ulospäin odottavatko munia vai eivät ja munintaan ei pysty varautumaan. Muninta on iso riski naaras kilpikonnien elämässä kuten odotus ja synnytys naisten elämässä ja kaikki ei suju aina parhain päin. Koska olet noin huolehtivainen ja välittävä niin toivon, että jonain päivänä olet valmis ottamaan hoivaasi uuden kilpparin. Älä pode syyllisyyttä! Kiitos, kun jaoit tarinasi kanssamme!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×