tonikin

Mölysammakko

229 viestiä aiheessa

Ensimmäinen konflikiti tulee olemaan mökkiläisten rauha.

Tuossa vanhemmassa uutisoinnissa tulee esille kurnutuksen kantavuus:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kadonnut-sammakko-palasi-suomeen---kuuntele-moly/art-1288336240204.html

Se on pari sataa metriä, eli kymmenkertainen tavan sammakkoomme.

Veikkauksina vanhemman kannan häviämiseen on kirjoiteltu ammutuksi tulemisesta tauteihin.

Ite veikkaan kans edellisiä, tarkentaen kuviota tavan mökki ilmakolla ja ujuttamalla mukaan myös minkin.

Sukukypsä mölysammakko tarjoaa pitkän kurnuttelunsa johdosta itseään helposti bongattavana pitkäkautisena ravintokohteena?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen konflikiti tulee olemaan mökkiläisten rauha.

Tuossa vanhemmassa uutisoinnissa tulee esille kurnutuksen kantavuus:

Lisäksi mölysammakko vihersammakkona voi huudella läpi kesän. Omat lajimme kurnuttavat vain lyhyen ajan keväällä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juuri näin.

Pitäisi koittaa päästä kaivelemaan vaikka aikalaisvuosien Turun Sanomia tai muita paikallishistoriikki kertomuksia sisältäviä kirjoituksia. Mölysammakot ovat varmasti kirvoittaneet myös joidenkin paikallistenkin kielet(:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä tuo "möly" niin kauhealta kuulostanut, hädin tuskin kuuli koko kurnutusta. Alueilla jossa tota sammakkoa on, ni on todella kovat tausta melut jo valmiiksi.

Mikä saa noi vihersammakot kurnuttamaan lähes jatkuvalla syötöllä, koko kesän? Kurnutushan on monelle sammakkolajille fyysisesti raskasta, nii rupes vaan kiinnostamaan miksi joku sammakko tuhlaisi valtavan määrän resurseja, ellei sillä ole hieno strategia touhulle.

Toi IS:ssän kuva oli Ari Karhilahden ottama kuva joka tais myös olla siinä samoihin aikoihin julkaistussa sammakot kirjassa. Pakko vaan sanoa et taisin olla Arin lisäksi viimeinen ihminen joka nekin näki elossa, RIP:vaan sammakoille..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Suuren tieliikenteen aiheuttama tausta möly tai ohi purjehtivien ruorijuoppojen jollotukset eivät aina saa niin suurta merkitystä kuin luonto. Sieltä tulee paljon muutakin aina itikoista merimetsoihin(;

Mitä noille julkimo sammakoille oikein sittemmin tapahtui?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niinku kaikille ensimmäisille näytteille, nämäkin vissiin uvivat 70% etanolissa Turun yliopiston eläinmuseossa :/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

olen käynyt siellä turun ruissalossa jossa niitä on. kuulin kurnutusta läheisestä jorpakossa joka osoittautui mölysammakon kurnutukseksi. ei kyllä mitään mölyä ollut. myydäänköhän mölysammakoita lemmikiksi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
myydäänköhän mölysammakoita lemmikiksi?

Kyllä myydään.. Suomessa harvemmin kyllä..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juu, tuota olen ite arvellut. Eli laji tuntuu (jostain selittämättömästä syystä) leviävän kuin sirpalemiinan jäljiltä.

Myös koko antais osviittaa opportunistiseen ravinnon käyttö mahdollisuuteen. Asiasta on varmasti ulkomailta tutkimuksiakin.

 

Juttelin Arin kanssa kuviosta alkukesästä ja esille nousi se että tarkkaa lajimääristystä ei ole missään vaiheessa tehty.

Tämä oli yllätys koska mölysammakko lajinimenä on niin iskoistunut median syövereihin ja ihmisten (myös mun) mieliin.

Vihersammakoista löytyy melkoista sakkia niin perimänsä kuin hybridisaationkin mahdollistavien reittien kautta.

 

Turun kupeessa on jo eskaloitumassa tilanteita joissa mökkiläiset aloittelevat näiden paikallisesti pois lahtaamista; ymmärrettävistä syistäkin.

1 person likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Laitellaas vähän tännekin infoa Turun ympäristön sammakoista. Kesä on ollut erittäin hyvä lisääntymisen kannalta. Pieniä sammakoita on todella paljon paikoissa joissa ne ovat lisääntyneet. Yhdessä paikassa piti ääntä kaksi kesää sitten yksi sammakko. Tällä hetkellä pieniä poikasia on tuhansia lammen ympäristössä. Tuosta lammesta ovat tämän kesän poikaset ehtineet jo ainakin yli kilometrin päähän uuteen lampeen. Laji tulee melkoisella varmuudella varmistumaan syötäväksi sammakoksi (Pelophylax kl. esculentus). Värimuotoja on kaksi. Ruskeita sammakoita tavataan Kaarinan yhdellä lammella. Ruissalon sekä ilmeisesti muutkin ympäristön sammakot ovat vihreitä. Itse löysin tuosta edellä mainitusta uudesta paikasta molempia värimuotoja. Vihreää sammakkoa on huomattavasti enemmän verrattuna ruskeaan. Aikuiset sammakot ovat kooltaan 7-10cm ja alkavat kurnuttamaan tulitikkuaskin kokoisina. Maalle noustessaan sammakko on alle kaksisenttinen ja suurimmat ovat nyt syyskuun alussa vajaa nelisenttisiä.  Ruokahalu ei ole härkäsammakon tapaan pohjaton. Aikuinen sammakko tulee yhdestä isosta kastemadosta täyteen ja se ei huoli matoja lisää. Seurasin yhdellä lammella tuollaista vajaa 10cm sammakkoa. Sen editse lensi monta kertaa ukonkorento ilman saalistusreaktiota. Tuollainen pienempi sudenkorento lähti kyllä vatsaan erehtyessään ohittamaan sammakon, Mun mielestäni eivät uhkaa suomalaista luontoa millään tapaa. Aikuiset sammakot syövät pieniä lajitovereitaan joten mitään isoa kantaa ei pääse lammikoihin muodostumaan. Nämä sammakot ovat täysin sidonnaisia noihin lampiin.   Ääni ei ole mitenkään erityisen kantava. Tuulisena iltana ääntä on vaikea kuulla muutaman kymmenen metrin päähän ja ääni on sävyltään matalaa. Mökkiläisiä nyt hermostuttaa kaikki äänet. Naapurin lapset, radio, lokit ym. Tiedossa ei ole kai yhtään paikkaa jossa sammakot olisivat lisääntyneet murtovedessä. Tyypillisesti nuo sammakot valtaavat kaivettuja savi- ja hiekkakuoppia. Leviämistahti on kyllä nopea. Alkuperäisestä Ruissalon havaintopaikasta ovat viidessä vuodessa levinneet yli 30km päähän itä-länsisuunnassa.Pohjoiseen on hitaampi leviämisvauhti Ei mene kauakaan, kun ne ovat jo kehä kolmosen sisäpuolella.  Alkuperä on edelleen arvoitus. 

1 person likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos Esa.

 

Tiedätkö kuka/mikä taho on varmistanut lajimäärityksen?

 

Ite suhtaudun ymmärtäväisen myötämielisesti, sekä paikallisten että mökkiläistekin reaktioihin mahdollisesta kurnutus mölystä.

Heitä ei voi missään nimessä ohittaa tai vähätellä, mikäli asia on tosiasiallisesti ongelmallinen.

Ehkäpä asiasta järjetetään jonkun vuoden sisään kuulemis tilaisuus tai pykätään jokin palaute sivusto nettiin?

 

Mutta edelleenkin vauhdikas leviäminen tarjoaa mielikuvitukselle rajattomat reuna ehdot.

Tiedätkö onko kukaan tuntemasi taho tutkinut näiden, vastaavissa tapauksissa tapahtuvaa leviämistä muualla Euroopassa/Skandeissa/Euraasiassa?

Löytyykö sieltä vihiä tai selittäviä tekijöitä?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Virallisesti ei ole kukaan vielä määrittänyt. Olette varmaan Arin kanssa tulleet samaan lopputulokseen vai epäilyttääkö vielä, että olisi möläri :)  Itse olen poissulkenut lajeja ja jäljelle on jäänyt vain Syötävä sammakko. Lessonan sammakolla ääni poikkeaa niin paljon näistä meidän huutajista, että tuskin on se. Äänirakon väri ei täsmää.Mölysammakoksi jää liian pieneksi. Näitä on ollut nyt täällä jo viisi vuotta aikuisina ja yhtään yli kymmensenttistä en ole kuullut tavatun. Nämä sampit jää tuollaisiksi 8-9 senttisiksi. Vedessä katsottuna näyttävät isommilta, mutta kädessä kutistuvat tuohon kokoon. Jossain vaiheessa kuuntelin netistä ääninäytteitä ja meinasin, että laji voisi olla Pelophylax kurtmuelleri. Kokonsa puolesta sopisi hyvin ja elelee myös alueilla missä on pohjoisen talvea muistuttavat olot. Selän täplät ovat kuitenkin isommat ja lopulta epäilyttää nuo netin kuvat ja ääninäytteetkin. Hirveästi on vääriä tunnistuksia. Esculentaa on Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Pohjois-Saksassa. On aika luonnollista, että se olisi myös meillä.

 

 Kirjoitin eilen piiitkän tarinan omista tutkimuksistani ja sitten joku näppäinyhdistelmä ampui tekstin  bittiavaruuteen. Kirjoitellaan tähän nyt sitten uudestaan mitä tulee mieleen.

 

 Sammakothan löytyivät sensaatiomaisesti 2008 Turun Ruissalosta. Ari kävi haavimassa tuolta muutaman sammakon ja kohta tuli tieto toisestakin esiintymästä 10km päässä Ruissalosta. Kukaan ei tiennyt oikeastaan yhtään mitään näistä ja Ari otti mittoja ja päätteli, että kyseessä olisi mölysammakko. Sovittiin sitten, että otan kaksi Ruissalon- ja kaksi "toisen" lammen poikasta ja kasvattelen ne aikuiseksi. Oltiin myös epätietoisia siitä, että ovatko samassa lammessa olevat nuijapäät ja pienet poikaset saman vuoden poikasia. Ari oli sitä mieltä, että sammakoilla menee talvi nuijapäänä. kasvatuksessa sammakot kasvoivat muutamassa kuukaudessa yli nelisenttisiksi eli samaa ikäluokkaa olivat.

 

 Ihmiset epäilivät myös, että sammakot kuolisivat talvella jos lammet jäätyvät pohjaan asti. Tein siis testin jossa ulkona akvaterrassa oli kaksi aikuista sammakkoa. Istumapaikkana oli tiiliskiviä päällekkäin ja laitoin sinne myös astian jossa oli lannoittamatonta turvetta. Sammakot eivät arvostaneet ollenkaan purkkia ja lopulta sitten syyskuun lopulla, kun yöt alkoivat olemaan jo pakkasrajalla, sammakot kaivautuivat yhtenä päivänä turpeeseen. ne talvehtivat siis maalla. Siirsin sammakot jääkaappiin  +3°c asteeseen. Otin sammakot huhtikuun puolessa välissä jääkaapista pois, kun ulkona oli lammet avautuneet. Parin päivän kuluttua sammakot tulivat esille ja alkoivat heti syömään. Kotimaiset sammakot eivät syö kuin vasta kudun jälkeen. Meni pari viikkoa ja yhtenä yönä alkoi mekkala rivarin parvekkeella. En halunnut testata naapurisopua joten sammakot lähtivät. 

 

 Testailin myös sammakoilla saalistusta ja totesin, että ne pystyvät saalistamaan veden alla. Ne nappasivat matoja ja kaloja jos vain saalis koski sammakkoon. Tässä myös heräsi ajatus sammakoiden ja kalojen yhteydestä toisiinsa. Lähes kaikissa sammakkoesiintymälammikoissa on runsaasti lampiruutanaa. Sammakot saattavat jopa hakeutua noihin lammikoihin turvatakseen ravinnonsaantinsa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Löysin myös eräästä lammikosta allikkosalakkaa. Salakkaa ei tiedetty olevan muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Karhilahti on sittemmin löytänyt noita muutamasta muustakin lammesta.

 

 Leviämisnopeus on ihmetyttänyt kovasti ja epäilys siitä, että joku levittää noita tahallaan. Arin kautta löytyi sitten ratkaisu tuohonkin ongelmaan. Esiintymispaikkojen lähellä on aina iso oja jota pitkin sammakot lähtevät uusille ruokamaille. Tänä kesänä sammakot lisääntyivät tuossa meidän lähellä ensimmäistä kertaa ja totesin, että poikaset siirtyivät muutamassa viikossa yli kilometrin päähän lähtöpaikastaan. Aika hyvin tuollaiselta nallekarkin kokoiselta hyppijältä. Muutaman sadan metrin päässä on oja joka johtaa isompaan ojaan ja lopulta yli kymmenen kilometrin päähän kohti merta.

 

 Tällä hetkellä tiedämme siis aika hyvin näiden sammakkojen elämästä täällä Suomessa. Vielä kun saataisiin laji virallisesti kohdalleen ja jonkinlainen status niille Suomen eläinluetteloon. 

2 people like this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Esan viestien ja kauniin kesäisen sään innoittamina minä ja vaimoni hyppäsimme hyrysysyyn ja ajelimme tuonne Turun suunnille. Täsmällisten koordinaattien avulla löysimme helposti sopivalle vihersammakkopaikalle, hyvin kokoisen lammen rantamille.

 

ranta.png

 

Olemme käyneet samalla paikalla ennenkin, viime vuoden keväällä. Silloin emme nähneet tai kuulleet vilaustakaan sammakoista. Mahdollisesti vuodenaika oli silloin liian aikainen. Mutta tällä kerralla, kiitos Esan, ajankohtakin oli oikea, eikä mennyt pitkäänkään ennenkuin ensimmäisen vihreä pikkusammakko loikki rantaheinikosta meitä pakoon turvapaikkaansa, veteen.

 

vedessa.pngia

 

Ja kun rantoja alkoi tarkkailla lähemmin, paljastui alueelta valtaisa määrä eri kokoisia ja värisiä pikkusammakoita. Niina näki myös yhden täysikasvuisen vihreän loikkijan, mutta minulta se mokoma pääsi livahtamaan kiikarista. Onneksi pienempiä oli paikalla runsaasti minunkin nähtäväkseni.

 

molarit.png

 

Ja näin, viiden vuoden ja useamman epäonnisen retkikerran jälkeen suomalainen vihersammakko saatiin lopultakin bongattua. Lopputuloksena oli siis ikionnellinen herpetologian harrastaja :D

 

profiilikuva.png

 

Yllätykseksemme lammen läheisestä ojasta (jossa oli myös vihersammakoita) bongasimme myös "perinteisen", tavallisen sammakon.

 

temporaria.png

 

Retkelle osuneella hiekkatiellä kohtasimme myös nuoren kyyn, joka suojautui "ilkeältä kameralta" Niinan kengän suojaan. Kohtaamisen lopuksi kärmes sai "tikkukyydin" tien laidalle, jottei kukaan vahingossakaan ajaisi tiellä makoilevan nuorukaisen yli.

 

kyy.png

 

Vaikka päivä oli lämmin, jopa kesäinen, syksyn tulon voi aavistaa vaikkapa muuttomatkaa varten kerääntyneistä kottaraisista läheisillä pelloilla.

 

kottaraiset.png

 

[Julkaisun kuvissa sekaisin sekä Niinan, että allekirjoittaman napsimia laukauksia.]

2 people like this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nastaa. Tuollaisille olisi käyttöä. Pari kiloa vuodessa riittäisi. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

 Hienoa Joonas, että pääsitte bongaamaan sammakot. Hienoja kuvia olette saaneet räpsittyä. Tuo yksi kuva jossa on ruskea ja vihreä värimuoto, on hyvä esimerkki sammakojen kasvuvauhdista. Molemmat on tämän vuoden poikasia ja ruskea on ollut hännättömämä jonkun viikon kauemmin. Vihreä on luultavasti dominoiva-  ja ruskea resessiivinen  väri. Mielenkiintoista olisi tutkia tarkemmin miten väri määräytyy. Kaarinan lammessahan kaikki sammakot ovat ruskeita. Tässä olisi jollekin oikealle tutkijalle tutkimuksen paikka.

 Komean kyynkin saitte bongattua. Olen nähnyt tuolla harvakseltaan kyitä ja myös rantakäärme tuli kerran nähtyä. Tuo lampi ympäristöineen on oikea aarreaitta eläimistä kiinnostuneelle. Muutama vuosi sitten yrittivät väkisin saada tehtyä tuosta alueesta golfkentän. Onneksi jäi vielä tekemättä.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joonas: kuvasitko yksilöiden metatarsaaleja, sehän erottaa jo osaltaan Pelophylax lessonae-lajin kahdesta muusta mahdollisesta eli P.kl.esculentus ja P.ridibundus.

Takajalkojen pituuden suhde ruumiiseen (kun takajalka taivutetaan kuonon suuntaan) on ollut luotettava alkusuunta omalla kohdallani Euroopassa ja Venäjällä lajeihin tutustuessani.

 

Tällä hetkellä on muutosta ilmassa Frostin työn myötä, jossa ei huomioida P.kl.esculentus lajia. Sehän ei kuitenkaan historiankirjoista ja tällaisista keskusteluista mihinkään häviä pitkiin aikoihin, jos ollenkaan joten huomioidaan se tässä.

 

P.ridibundus laji ei noista kuvista minulla tule mieleen, iho on liian sileä ja Esa Peltolan maininta koosta jää liian pieneksi. Vaikka lajilla on alueellisia eroja koossa (48–170 mm), on se silti yleisesti suurempi kuin kaksi muuta (P.kl.es. ja P.le.) jotka lähempänä toistensa kokoa, jälkimmäisen ollessa pienempi. Koossa on huomioitava alueelliset erot populaatioissa joita olen kotimaamme Rana-suvun keskuudessa havainnut runsaasti.

Esa mainitsi äänirakon värin jota olen pitänyt luotettavana ja P.ridibundus erottuu edelleen selkeän tummalla äänirakolla (lisäksi ääni eroaa). P.kl.es. äänirakkohan on vaaleanharmaa äänirakko ja P.le. valkoinen (vaalea). Toni Hongiston ottamassa kuvassa lehtiuutisessa 24.7.2013 on kyllä valkoiset äänirakot, mikäli kuva on oikeassa. http://yle.fi/uutiset/molyava_vihersammakko_valtaamassa_kotimaisen_sammakon_lammikot/6745172

 

Eritoten jos koiraiden ääni on määritetty oikein, se on hyvä merkki ainakin sen lajin koiraiden esiintymisestä vesialueilla. Äänitunnistukset on meillä Etelä-Afrikassa ollut yksi tärkein määritys alueiden sammakkofaunaa tutkiessamme.

 

Väritys varioi, on huomioitava myös P.le. kohdalla pohjoisen ja eteläinen muodon varioinnit mutta myös kutuajan sukupuolierot.  Kyseisellä lajilla on joillain populaatioilla esimerkiksi kutuaikaan huomattavan paljon keltaista, molemmilla sukupuolilla.

 

Joonaksen kuvista minulle tulee kumminkin P.lessonae lähinnä mieleen. Silmien sijoittuminen ja selkäharjanteiden suuntaus jne. mutta koska on pelkästään nuorista yksilöistä kyse, se on vaikeata. Jalat näyttävät lyhyiltä, mikä saattaa johtua vain yksilöiden nuoresta iästä tai kuvakulmasta. Tällaisista yleiskuvista tämän kompleksin kanssa mennään helposti sivuun oikeasta määrityksestä. Etenkin on vaikeata ilman tarkempia ja yksityiskohtaisempia kuvia.

 

Olen kuullut huhuja että tapauksesta on tekeillä geneettiseltä puolelta tutkimusta ja kyseisessä työssä toivottavasti huomioidaan morfologiset tunnusmerkit. Tuolloin saadaan varmuus asiaan.

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

http://makrokuvahetki.kuvat.fi/kuvat/Eläimet/Sammakkoeläimet/ Tuolla näyttää olevan kuvia Paimion ja Kaarinan sammakoista. Olivat ennen näkemättömiä myös minulle. Paimion sammakko on taas väritykseltään aivan erilainen mihin olen tottunut. Nämä vihreät mitä minulla on ollut, ovat olleet kirkkaan vihreitä aikuisinakin. Äänirakko on ollut vaalean harmaa. Rakko on tyhjänä sellainen tumman harmaa ja vaalenee kun sammakko puhaltaa sen täyteen. Noita jalkoja on mitattu ja metarsaaleja kanssa ja tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia  :) Näytteitä ei ole ollut liikaa ja noista pienistä on vaikea saada luotettavaa mittaa. Mulla on yksi Kaarinalainen tuossa tällä hetkellä ja voisin ottaa kuvia jaloista ja mistä haluatte. Ari haluaa siitä vielä DNA:n. Voisko sen ottaa esim suusta pumpulitukolla? En anna sitä Arille tapettavaksi :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joonas: kuvasitko yksilöiden metatarsaaleja, sehän erottaa jo osaltaan Pelophylax lessonae-lajin kahdesta muusta mahdollisesta eli P.kl.esculentus ja P.ridibundus.

Takajalkojen pituuden suhde ruumiiseen (kun takajalka taivutetaan kuonon suuntaan) on ollut luotettava alkusuunta omalla kohdallani Euroopassa ja Venäjällä lajeihin tutustuessani.

 

Tässäpä tätä meikäläisen napsimaa kuvastoa määrityksen pohjaksi.

 

maaritys.jpg

Edited by Joonas

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ite oon keräillyt parille yliopistolle DNA-näytteitä kyyykäärmeiden suun limakalvoilta.

Uskon melko vakaasti että sama konsepti toimii sampeillakin. Ainakaan en nää mitään syytä miksei?

 

Vanupuikkoa suun poskiston ja muun, mielellään hampaattomille alueille kevysti pyöräyttäen, sen perään pieni minuutin tms. kuivahdus ja leikkaamalla vanupuikon pää eppariin.

 

Jos sulla Esa, on tarvetta eppareihin tai tekniikan tutoroivaan opastukseen, niin ilmoita ja sovitaan joku tapaaminen. Asut kuitenkin lähellä omaa asuinpaikkaani Turkua. Mutta toki näistä saa näytteitä muillakin keinoin, ilman eläimen lopettamista, mutta niistä tässä yhteydessä enempää..

 

Toi dispersointi tahti kuulostaa kyllä hurjalta.

Näistä sampeistahan on karua historiaa mm. Itä-Euroopasta, jossa niitä on hankittu tavan yksityisten ihmisten ns.pihalammikoita somistamaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

 Hyvä homma, että voi ottaa näytteet ilman sammakon leikkelyä. Kiikutan sen Karhilahdelle tässä joku kerta ja saa ottaa siellä näytteet ja mittaukset. Mä en ole mittaillut noita tai muutenkaan tutkinut sen kummemmin anatomiaa. Karhilahti on hoitanut sen ja olen sitten ollut aina sen tiedon varassa. Tässä alkaa olemaan jo ihan sekaisin tämän lajitunnistuksen kanssa. Mä olen ihan saletti siitä, että 2009 mulla oli sisällä terraariossa Ruissalon ja Ruskon sammakoita joilla oli harmaat äänirakot. Otin niistä kuvia ja videoitakin mut ulkoinen kovalevy korkkas ja sinne meni kaikki. Arilla on viinassa niitä samoja sammakoita, Toivottavasti niistä saa näytteitä. Sen vielä muistan, että ne olivat tosi herkkiä kuolemaan. Illalla vielä söivät ja aamulla saattoi joku olla kuolleena. Mulla oli taukoa noiden pidossa pitkän aikaa, kun ei ollut mitään syytä pitää niitä. Ulkoterrassa pitivät ihan erilaista ääntä mitä noissa videoissa esim. Rauhalinnan lammikosta kuuluu. Ari panttasi löytöpaikkoja alussa ja en päässyt kuuntelemaan noita luonnossa. Määrätkin olivat muutama sammakko per lampi ja lammikoitakin vain muutama.

 

 Sammakoilla on tällä hetkellä ekologinen tyhjiö suomessa. Kilpailevaa sammakkolajia ei löydy ja omastakaan lajista ei vielä ole rajoittajaksi. Haikaroiden ja supikoirien jälkiä löytyy kyllä jo lampien reunoilta. Voisin kuvitella, että rantakäärmeet yleistyvät noiden myötä. Sinä olet tässä asiantuntija eli minkälainen mutu sulla on? Löytyykö lähialueilta jotain käärmelajia joka voisi levittäytyä suomeen noiden perässä? Kattohaikarat nyt ainakin tulevat saamaan jalansijan. Tähänhän asti on puhuttu, että ne eivät pesi suomessa, koska meiltä puuttuu vihreät sammakot.  Yksi lampi tuskin elättää kovinkaan monta sammakkoa. Yleensä nuo ovat etelän puoleisilla reunoilla ja isot pistävät pienet suihinsa. Viime vuosi oli kylmä ja sateinen. Monessa lammessa kutu epäonnistui. Tämä vuosi on luultavasti ensimmäinen jossa poikaset ovat nousseet massoittain maalle. 

 

 Tälläiselle harrastajalle vihreiden sammakkojen maihinnousu Suomeen oli yli 35 vuoden jälkeen unelmien täyttymys. Ymmärrän kyllä itsekin, että ajatukseni ovat noista sammakoista suojelevia eikä välttämättä mitään tieteellisiä tai ympäristön kannalta kovin kestäviä. En kyllä ymmärrä, että miksi tuo laji ei voisi löytää omaa lokeroansa Suomalaisesta luonnosta, kun kerrran ne ovat löytäneet sen naapureistammekin. Aika näyttää miten vihersammakon käy, tappamalla sitä ei enää pysäytetä.

 

Mielenkiintoista on myös tuo tämän kesän euroopanlehtisammakon löydös Suomesta. Herättääköhän samanlaisia tunteita jos onnistuu leviämään? 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään